Leijaillen

Mikä ihana fiilis! Tuntuu, että suorastaan leijailisin kävellessäni. Niin kepeästi se käy. On mukava kiivetä portaita ilman, että vatsa ottaa reisiin kiinni. On ihanaa ajaa autolla, kun reisien ja autonratin välissä on jo useita senttejä tilaa! Kuinka vaikeaa mulla on ollutkaan? Mutta kun ne kilot tulee huomaamatta ja salakavalasti, niin siihen tottuu. Sopeutuu olemaan läski.

On ollut aivan mahtavaa huomata, kuinka vaatteet alkavat löystyä. Mikä ihana syy olisi lähteä uusimaan vaatekaapin sisältöä! Sitä en kuitenkaan tule tekemään, koska en halua sijoittaa rahojani tähän vaatekokoon. Ja kaapissani on joitakin vaatekappaleita jemmassa siltä varalta, että joskus joku päivä niihin mahdun.

Nyt on se joku päivä - vihdoinkin! Aikoinaan pieneksi jääneet vaatteet tuntuvat melkein uusilta, varsinkin kun niitä ei edes muistanut edes olevan. Edellisenä talvena ostamani kelsiturkki on käymässä löysäksi - silleen sopivasti. Se alkaa näyttää ihan hyvältä, kunhan sen vaan käyttää pesulassa. Enää ei napit sinkoile, takki ei irvistä nappirivistön välistä. Hyvä minä, pakko kehua itseään! Ja tietenkin palkita. Join eilen kuoharia ja söin tummaa suklaata. Ja tänään otin reilun annoksen Daim-kakkua hyvillä mielin.

Ihanaa on myös huomata, että jalatkin hoikistuvat! Tavoitteeni on ostaa pitkävartiset saappaat. Sitä ennen täytyy pohkeet vielä hieman pienentyä. Oli aivan loistava fiilis mahtua eräisiin talvikenkiin, jotka olivat aiemmin tosi ahtaat. Ja niitä olen nyt voinut käyttää, kun ovat niin pirun hyvät "terveyskengät".

Siitä tulikin mieleeni, että parisen kuukautta sitten pelkästään kenkien laittaminen jalkaan oli melkoinen projekti. Nojasin seinään, vedin lahkeesta jalan polven päälle, jotta sain kengän jalkaan. Voitte kuvitella, miltä se näytti... Nyt kengät sujahtaa jalkaan ilman venkoiluja.

Oho, mitäs sulle on tapahtunut?
Olen hämmästynyt siitä, että lihakset alkavat tulla näkyviin ja vieläpä ilman liikuntaa. Nyt joku sanoo, et täytyy liikkua. Totta! Mutta kun on painoa niin paljon, voi liikkuminen tuottaa enemmän inhotusta kuin nautintoa. Vesijumppa ja -juoksu kerran viikossa hyvän ystävän kanssa on tähän hetkeen sopiva juttu.

Onhan mulla se salikorttikin, mutta se on jäänyt käyttämättä. Jokunen vuosi sitten harrastin salilla käyntiä kolme-neljä kertaa viikossa. Painoin silloin vähemmän kuin nyt. Fibromyalgiaa ja uniapneaa sairastavana saa kaupungilta sali- ja uimahallikortin edulliseen hintaan. Se on kotikaupungiltani erinomainen satsaus, jota arvostan suunnattomasti.

Muutama tuttava on huomannut vartalossani tapahtuneen muutoksen. Kuinka hyvältä tuntuukaan saada palautetta. Wau, sä olet oikeasti pienentynyt! Oho, mitä sulle on tapahtunut? Olen onnistuja ja muutkin sen huomaavat. Olen saanut siitä lisää virtaa. Kiitos ystävät ja tuttavat, kiitos läheiset. Olen saanut virtaa myös vaa'assa käymisestä, kun lukemat pienentyvät hurjaa vauhtia. En olisi todellakaan uskonut, että tämä käy näin helposti ja vaivattomasti.

Yhdeksässä viikossa on kiloja lähtenyt 12,5. Se on 25 voipaketin verran. Tasaisesti joka puolelta, mutta oikeista paikoista. Liivien kuppikoko on vielä sama. No, jos tissit pienenee, niin saahan niihin sitten täytettä. Itse asiassa aika monella tuttavalla ja parilla ystävällä on silikonit. Oishan se kiva, jos nämä eriparitissit ois samankokoiset, mutta tuskin kuitenkaan silikoneja hommaan.

Siitä tulikin mieleeni, että suurin osa suomalaisista naisista käyttää aivan vääränkokoisia liivejä. Siinä asiassa mielestäni jokaisen naisen velvollisuus olisi mennä oikeaan alusasuliikkeeseen edes sen verran, että päivittää kuppikokonsa. Rintaliivit pitää olla sopivan napakat ja tukevat, push upeilla tai ilman, kaarituella tai ilman. Hyvät liivit ovat sellaiset, jotka ovat osa vartaloa. Ne eivät hierra tai hankaa, ovat pehmeää materiaalia ja ne saavat olla seksikkäät.