Kohti kevyempää elämää

Tästä se alkaa, nimittäin blogin pitäminen. Olen harkinnut sitä jo pidemmän aikaa. Olen tunnetusti ollut aina melkoinen pähkäilijä, niin tämänkin suhteen. Saatuani tarpeeksi paljon kannustavaa palautetta FB-ystäviltä rohkenin aloittaa. Koen olevani myös riittävän energinen kirjoittaakseni omia kokemuksia ja ehkä niiden myötä voin samalla myös auttaa muita.

Kiitokset nimiehdotuksesta lapsuudenystävälleni! Kukapa muu tietäisi sielunmaisemaani niin hyvin? Puhun kuin papupata tai Runeberg. Eräs tunnettu käheä-äänien laulaja löi kerran vetoa toisen muusikon kanssa, etten pystyisi olemaan hiljaa viittä minuuttia. Pelle Miljoona voitti vedon ja Silu Seppälä köyhtyi 50 markkaa Mikkelin torilla.

Mutta hei, eihän mun siitä pitänyt puhua vaan ruokavalioremontista. Siis asiaan. Pääpaino blogissani on ruokavalioremontilla, joka käynnistyi 10.1.2011. Tavoitteenani on, puolisoani lainaten, saada "Piken paksut posket pienemmiksi". Samaan aikaan toisistamme tietämättä myös eräs ystäväni aloitti samanlaisen remontin. Ja mikä hauskinta, painonpudotus on mennyt kutakuinkin samaan tahtiin alas päin. Olemme siis samalla matkalla!

Olen pitänyt yli 20 vuotta kroppaani vankilassa rasvattomilla tuotteilla, vehnällä, valmiiksi marinoiduilla lihoilla, makealla, cokiksella, alkoholilla ja ylisuurilla ruoka-annoksilla. Olen voinut todella huonosti ja sairastellut. Voisinpa melkein väittää, että juuri rasvattomat tuotteet ajoivat minut tuohon herkuttelukierteeseen. Aivot eivät ole saaneet tarpeeksi rasvaa, josta elimistö valmistaa glukoosia. Ja se glukoosi pitää saada oikeasta rasvasta, ei mistään keinotekoisesta margariinista tai karkeista.

Tässä kohtaa varmaan monen mielipiteet eroavat toisistaan. Mutta se ei minua haittaa lainkaan. Kerron nyt vain siitä, miltä omassa kehossani tuntuu. Tulen myöhemmin kertomaan myös siitä, miten kroppani sairastui ja miten olen saanut muutoksen aikaan itsessäni. Voin sanoa, että nyt on motivaatio kohdillaan, päämäärä asetettu ja tavoite tarkistettu.


Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi muille
Olen ollut nyt kahdeksan viikkoa uudella vähähiilarisella ruokavaliolla. Olo on ollut mitä loistavin! Viime torstaihin mennessä painoa oli tippunut 11,3 kg. Olen pyrkinyt jättämään vehnän ja cokiksen kokonaan, lisännyt veden juontia runsaasti ja kasviksia menee noin 500 g/päivä.

Työni puolesta toimittajana olen antanut itselleni luvan poiketa normaalista lehdistötilaisuuksissa tai messuilla. Joku kysyy, että miksi? Siksi, että sallin itselleni kaiken. Jos se olisi kiellettyä, niin sittenhän sitä tulisi valtava halu lipsua. Vai mitä luulette? Tässä on kyse vain siitä, mikä sopii omalle kropalleni. Etsin oikeaa muotoa, olen valmis vaihtamaan mielipiteitäni, kunhan vain voin hyvin.

Olen kokenut myös kapinaa, koska tämä koetaan jotenkin vaaralliseksi ruokavalioksi. Mutta mitä väärää on siinä, että on jättänyt pizzat, hampurilaiset, makean ja limsan pois ruokavaliosta? Onko voi pahempi kuin lisäaineet? Onko parempi jatkaa ahmimista kuin syödä normaaliannoksia säännöllisesti?

Syön siis välillä myös huonoja hiilareita, tarjoiluista riippuen. Pääosin ruokavalioni koostuu kuitenkin lihasta, kalasta tai kanasta, erilaisista kasviksista ja vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. Teollisesti valmistetut margariinit, jotka ovat koostumukseltaan vain yhden molekyylin päässä muovista, ovat vaihtuneet voihin. Kananmunia ja raejuustoa kuluu. Aamut aloitan kaurapuurolla, voilla ja sokerillisella mehukeitolla, koska kehoni ei siedä makeutusaineita. Perään raejuustoa mehukeitolla. Yök tai nam! Minulle jälkimmäinen.

Muutaman viikon jälkeen kropassani on tapahtunut paljon muutoksia: poissa on vehnäripuli ja paha kasvojen ihottuma. Yöuni on parantunut ja myös mieliala on kohentunut. Liikuntaa olen harrastanut vasta neljä kertaa, joten ruokavaliomuutos on toiminut painon pudotuksessa ykkösasiana. Kävin myös kerran kokeilemassa zumbaa, ja läski löllyi! Seuraavana päivänä nivelrikkoiset polveni muistuttivat, että kannattaisi aloittaa vähän rauhallisemmin. Jaksoin kuitenkin mukana kokonaisen tunnin, ja siitä olen erityisen ylpeä.