Diagnoosi: lievä uniapnea

Marraskuussa vuonna 2010 istuin keuhkopolilla mennäkseni lääkärille kuuntelemaan tuloksia uneni laadusta. Muutamia viikkoja aikaisemmin nukuin yhden yön kotona unenrekisteröintilaitteen kanssa piuhojen ja happiviiksien kanssa. Voin sanoa, että yöllä oli aika levotonta kaikki muut paitsi jalat, joiden kai olisi pitänyt olla levottomat.

Syy miksi sain lähetteen erikoistohtorille oli kuorsaaminen ja hengityskatkokset. Ei kovin naisellista tai seksikästä. Eihän se kuorsaus minua häirinnyt - ei lainkaan. En voi sanoa, että olisin nukkunut öitäni pitkiin aikoihin kuin tukki, koska uneni oli kuin koiranunta. Olin jatkuvasti väsynyt, selviydyin juuri ja juuri pakollisista arjen askareista.

Lääkäri oli todella mukava ja tuli tunne, että kerrankin joku ottaa asiani vakavasti. Heti alkuun sain tuomioni: diagnoosina lievä uniapnea. Hoitomuotona cpap-hoito eli nenä- tai nenäsuumaski, risojen pienentäminen, alaleuan taakse vetäminen kiskoilla tai painonpudotus. Tärkein niistä on jälkimmäinen, mutta avuksi otetaan maski.

Kävin lääkärin kanssa läpi myös sairasteluhistoriaani ja syitä, jotka mahdollisesti ovat johtaneet painonnousuuni ja sen myötä kuorsamiseen. Sain kuulla, että kunhan saan tuon nenämaskin, niin laihtuminen tapahtuu vähän kuin itsestään muun muassa yöunien palautumisen ja vireystason nousun myötä. Olin suorastaan helpottunut diagnoosista. Nyt tiesin, miksi olin koko ajan niin väsynyt, yöunet olivat huonot ja kärsin muisti- ja keskittymishäiriöistä.

Kyllähän minä itseni kanssa sinut olin, ei minua haitannut ylimääräiset kilot. Mieluummin iloinen läski kuin riutuva valittaja. Mutta kuinkas kävikään? Minusta tuli valittaja, joka koko ajan keksi omasta kehostaan valittamista. Milloin oli käsi kipeänä, milloin jalka, milloin polvi ja milloin särki päätä. En jaksanut mitään, päivisin väsytti, raajat puutuivat ja oli valtava turvotuksen tunne. Eikä kukaan ymmärtänyt...

Lisää diagnooseja
Kun diagnooseista kerron, niin niitähän riittää. Alkuvuodesta 2008 minulla todettiin lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Oireet eivät helpottuneet terapian myötä, vaan aloitin lääkityksen jouluna 2008 vastoin läheisteni tahtoa. Mutta en jaksanut enää, olin väsynyt itku- ja raivarikohtauksiini läheisistäni puhumattakaan. Päätin, että korkeintaan puolitoista vuotta syön lääkkeitä ja kesään 2010 ne lopetan. Lopetin ne jo aikaisemmin ja täysin vieroitusoireettomasti pikku hiljaa.

Vuonna 2009 syksyllä diagnosoitiin fibromyalgia lukuisten lääkäri- ja labrakäyntien jälkeen. Oli pitkä tie käydä läpi kaikki testit ja epäilyt, mikä on pielessä tai mikä voisi olla. Useat lääkärit pitävät fibroa luulotautina, jota ei yksinkertaisesti vain ole. Onneksi eräs tuttavani sattui kysymään, että onko mulle tehty fibromyalgiatesti, jossa painetaan kehosta 18 pistettä. Jos kipua tai arkuutta on 11 tai useammassa, niin todennäköisesti diagnoosi on juuri tämä. Kipua löytyi 15 painalluskohdasta. Selvä tapaus siis.

Ensin olin jopa häkeltynyt, että sain kysymyksiini vastauksia, joita olin odottanut ja kaivanut. Nyt selvisi miksi kroppani oli sellainen kuin oli, miksi tunsin kovaa kipua. Sitten iski shokki! Olenko lopun elämäni kipuileva ja raihnainen. Ovatko kaikki aamuni yhtä vaikeita ja kävelen kuin ankka sängystä noustessaan useamman minuutin, ennen kuin luut sijoittuvat vanhusasennosta normaaliksi.

Aloitin seuraavan lääkityksen, joita oli siis kaksi päällekkäin. Painoni nousi ensimmäisen lääkkeen aloittamisen jälkeen muutamassa kuukaudessa parisenkymmentä kiloa. Pelkäsin, että jatkuuko kilojen kerääntyminen yhä vaan, vai pysähtyykö se jossain vaiheessa? Onneksi pysähtyi ja jämähti yli vuodeksi samaan lukemaan.

Päätös
Takaisin keuhkopolille, jossa palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Kaikki nämä kolme diagnoosia yhdessä, huono yöuni ja väärä ruokavalio olivat syynä paisumiseeni. Tuolloin päätin, että paino on saatava normaalille, itselleni sopivalle ja terveelliselle tasolle. Tämä tyttö aikoo saada vartalonsa uuteen muottiin.

Ehkä jatkossa pystyisin muistamaan asioita paremmin, pystyisin keskittymään asioihin ja ehkä saan jopa yöuneni takaisin. Sain ajan unihoitajalle ystävänpäiväksi. Tuo aika tuntui vaan olevan niin kiusallisen pitkän matkan päässä.

Lääkäri kirjoitti myös melatoniinia ja nenäsuihketta, joiden turvin yöunet tuntuivat kohenevan melkoisesti. Jaksoin nousta sängystä ylös ilman lukuisia torkuttamisia kännykällä. Viikonlopun makoilut jäivät ja hämmästelin sitä itsekin. Vireystason nousun myötä päätin aloittaa uuden ruokavalioin jo ennen maskinsaantia. Ja se päätös on ollut loistava!